Tänään 15.3. ...
...ajattelin antaa ideaa samanmielisille. Olen ihastunut toimintaan, joka suojelee ja auttaa havosrotuisia eläimiä englannissa. Olen käynyt sivuilla monta kertaa ja tutustunut toimintaan. Kaikki toiminta rahoittuu hyväntekeväisyyden turvin, mikä Suomessa kai on mahdottomuus? Sivut ovat www.redwingsequinesanctuary.uk.com tai sinne päin.

Olisin kiinnostunut aloittamaan samankaltaista toimintaa Suomessa, mutta yksin en sitä pysty tekemään. Tarvittaisiin tietysti rahaa, paikka, lupia sekä rankkaa työpanosta muiltakin tahoilta.

En voi hyväksyä sitä, että Suomessa teurastetaan hevoseläimiä, jotka eivät pysty tuottamaan sellaisia suorituksia, kuin ihminen niiltä toivoo ja tarkoittaa. Homeopaattina myöskin koen sen joskus turhauttavaksi, että jos hevosen kuntouttaminen lääketieteen konstein ei tunnu käynnistyvän, sen matka päättyy, koska teurastaminen on niin "oikein". Oikein se on silloin, kun ei ole toivoa ja eläin vain kärsii. Mutta edellä mainituilta sivuilta voi lukea, miten Iso-Britanniassa annetaan toivoa ja elämää hevosille, muuleille ja aaseille, vaikka kaikki toivo on joissakin tapauksissa kaukana. Miksi Suomen resepti on aina ah niin ihana kuolema ja ainakin englantilaiset ovat valmiit yrittämään pelastaa elämää??? Mikä ihmeen kuolemankonsepti meillä vallitsee? Mielestäni tämä on pelottava konsepti, missä voidaan helposti mennä liian pitkälle.

Näissä ajatuksissani olen nostanut tavoitteekseni haaveen avata homeopaattinen hevosklinikka ja hevoseläinten suojelutila. Kuulostaako huuhaalta? No, kysy itseltäsi pystytkö parempaan? Ja toivoisin, että samanhenkiset jossain päin Suomea lukisivat tämän vaatimattoman vetoomuksen ja vastaisivat viivytelemättä, niin päästään alkuun- edes vaatimattomasti. Olen ajatellut aloittaa yrittämällä auttaa ihmisiä, jotka joutuvat luopumaan hevoseläimestään koettamalla löytää toisia, jotka olisivat valmiita henkisesti, fyysisesti ja eettisesti ottamaan annetun eläimen vastaan.

Mitäpä tässä muuta, puhallan hauraat toiveeni matkaan ja pitelen peukkuja, josko saisin samanhenkistä postia, tai edes rohkaisua satunnaiselta blogiintörmääjältä. Kyynikot, tervetuloa parjaamaan, ivaamaan ja kritisoimaan- reaktio sekin, eikö?! ;-) Your's faithfully,