Hevosenomistuksesta...

Sitä kohtaa kaikenlaisia pikku ongelmia tuoreena ensimmäisen hevosen omistajana. Näistä yksi visainen juttu on tietysti johtajuuskysymys. Toisille se lankeaa luonnostaan: siitä vaan heti ekana aamuna hevonen metsäreitille ja kaikki askellajit käyttöön! Pakko myöntää, etten kuulu tuohon urheiden yksilöiden joukkoon. Omaan ekaviikkooni Parren kanssa kuului rutkasti hevosen tuijottelua lähietäisyydeltä. Käynti tallilaisten huoneessa, kaapin siivousta, välinehuoltoa ja taas ahkeraa hevosen tuijottelua. Tästä edistyin sitten hevosen lahjontaan eli makupalojen vientiin laitumelle. Pikku hiljaa olen päässyt talutteluvaiheeseen ja siinäkin on oma jännitysmomenttinsa. Puhumattakaan takakavioiden nostamisesta ja puhdistuksesta. Ratsastelemaan en kyllä uskalla lähteä ilman Leilaa: Leila on mahtava hevostaitoihminen! En mitenkään voisi lähteä kentälle tekemään mahdottomasti virheitä ilman Leilan siitä kertomatta. Täytyyhän ihmisen tietää, milloin menee pieleen ja milloin taas onnistumiset pilkahtelevat.



Haaveilen kyllä pää pilvissä syksyisistä maastolenkeistä turvallisen ja selväpäisen tammani selässä, mutta eihän se nyt sovi tehdä kaikkea yhtä aikaa. Tammahan voi tykätä pahaa! Ja hämäläisenä ihmisenä olen tunnetusti hidas eteenpäin menijä. Maltti on valttia ja hitaasti hyvä tulee, sanon minä.



Johtajuus on ihmeellinen asia, joka vaivaa päätäni nyt Parren tultua päivin ja öin. Johtajuus kohdataan aina yhdessä toimiessa, mutta sitä ei voi suunnitella. Sitten vaan yhtäkkiä juoksuttaessa tamma ei nostakaan laukkaa rauhallisesti vaan pukittaa ja yrittää suistaa ulos! Kohteliaana ihmisenä tekee mieli antaa hepan vaan toteuttaa itseään, mutta johtajuusidentiteetti pistää onneksi vastaan. Niin sitten vedän villin otuksen takaisin ympyrälle ja rauhoittelen raville. Suunnanvaihto, mutta se laukka sitten jätettiinkin ottamatta. Hm.

PARCHA ( =passiohedelmä)

Parcha 2.7.2007

Minusta tuli hevosenomistaja maanantaina! Kiitos Marja ja Juha Rossille Keski-Suomeen! Parcha- tamma on rodultaan arabi/budjonnei ja vanha kilparatsu. Sielukas, herkkä, nöyräkin. Uskon, että elämämme sujuu kauniisti yhdessä. Olen toteuttanut toiveeni vuosien takaa. Pakko sanoa: Oli jo korkea aika!!!

Lily ja viehkeä, verhoutunut katse

Huhtikuun alkua eletään...

....ilman kesäistymistä odotellessa voisi vaikka kirjoitella blogiin. Talven mittaan olen tullut hoitaneeksi taas useampia eläinystäviä. Haluaisin kaikkien potilaitteni muistavan kontrollisoiton tärkeyden! Useimmille on määritelty myös vaihtoehtoinen lääkeaine siinä tapauksessa, että valittu kuuri ei ole kokonaan vienyt oireita pois. useasti on myös tarve korottaa lääkeaineen potenssia eli syventää hoitoa. Joskus on hyvä antaa rinnalle toinen lääkeaine esim. helpottamaan parantumisprosessille tyypillisiä alkureaktioita.

Ottakaa asiakkaat rohkeasti kantaa homeopatiaan ja kirjoitelkaa kokemuksistanne tänne blogiin. Olisi kiva seurata keskustelua ja esiin nousevia asioita.

Liitän tänään kuvia blogiin, jotta siitä saisi jotain silmäniloakin. Kuvissa näkyy hoitotuotteita, joita käytän homeopatian lisäksi. Näitä tuotteita voi kysellä suoraan numerostani 040-5591767 tai s-postilla: info@mghomeopatia.com. Tuotteita voi tilata sivuiltani. Suosittelen varsinkin pintelityynyä, joka sisältää magneetteja. Sen voi laittaa sairaan eläimen petiin tai suoraan kipeän lihaksen tai murtuman päälle. U.S.A.ssa on todettu magneettihoidon nopeuttavan murtuman paranemista jopa 30 prosenttia. Omat kipeät hartiat saavat rentoutuksen, kun asettaa tyynyn niskalle mennessään nukkumaan illalla. Aamulla hartiat ovat selvästi paremmat. Tyynyn voi asettaa hevosen ristiselälle kilpailujen jälkeen tai sitoa pinteliksi turvotusta ja kipua poistamaan. Monikäyttöinen ja edullinen tuote!

Aurinkoista pääsiäistä kaikille!

MG

"Hello world" (these are Kate Bush's words)

I must write a couple of lines in English also, so my friends in Scotland, England, Canada and so on can understand the blog's meaning a bit. Hello to you, you know who!

Hello to all English speakers who got lost in the net and found themselves on this page. ;-)

My meaning in this blog is to aim to start a conversation about animals, their well- being especially through homeopathy, which I do, and other ways- also the regular medical way saving animal lives all over the planet. See, I am not a fanatic. I think we must take and use all the sorts of therapy and cure we trust to help our animal friend in the frame of selecting with all our wisdom and soul.

Animals are competely dependent on our care. They usually take this in a humble serving manner. And still we force them to fulfill our selfish needs which are most of the time completely ununderstandable to the animals. Like for instance a hobby of dog agility. Some dogs just love it! Some take it ok, but not so interestedly. Some find it a bit of a bore. Some get nervous. Some anxious. And somewhere there stands the pet owner with his/her individual expectations and needs. Same with horses. And all activities, which are human based and ruled, meaning not necesserily natural behaviour to the animal.

As a pet owner, your job is to objectively observe your pet. How is he/she really taking the activity? If he is keen- is it being anxiously keen to please you or dead keen to show his/her skills and fly to the moon? If there is a resistance and unwillingness, the best is to low down the intensity and seriousness of the activity in your self. Maybe you are forcing your beloved pet to perform. Maybe, if all goes well, you once find a companion, who loves it just as much as you do. But you must know that it is not always so. Give him/her the chance to get his/her voice out. If it seems to say : "Please not this anymore", I tell you, it's best to let go and slow down. I know because I have been there.

I am so very keen to start an animal sanctuary for equines here in Finland. I know there is maybe a couple of places here- private homes- which take horses in for just to restore their lives. I would like to do the same, and in a big scale. This is a dream, not much more yet. I needed to raise money or do a mature kicking about it, but must hold back until it all comes together. Waiting for the day I treat animals and people homeopathically, and love it. What's ur opinion about animal care etc.?

Tänään 15.3. ...
...ajattelin antaa ideaa samanmielisille. Olen ihastunut toimintaan, joka suojelee ja auttaa havosrotuisia eläimiä englannissa. Olen käynyt sivuilla monta kertaa ja tutustunut toimintaan. Kaikki toiminta rahoittuu hyväntekeväisyyden turvin, mikä Suomessa kai on mahdottomuus? Sivut ovat www.redwingsequinesanctuary.uk.com tai sinne päin.

Olisin kiinnostunut aloittamaan samankaltaista toimintaa Suomessa, mutta yksin en sitä pysty tekemään. Tarvittaisiin tietysti rahaa, paikka, lupia sekä rankkaa työpanosta muiltakin tahoilta.

En voi hyväksyä sitä, että Suomessa teurastetaan hevoseläimiä, jotka eivät pysty tuottamaan sellaisia suorituksia, kuin ihminen niiltä toivoo ja tarkoittaa. Homeopaattina myöskin koen sen joskus turhauttavaksi, että jos hevosen kuntouttaminen lääketieteen konstein ei tunnu käynnistyvän, sen matka päättyy, koska teurastaminen on niin "oikein". Oikein se on silloin, kun ei ole toivoa ja eläin vain kärsii. Mutta edellä mainituilta sivuilta voi lukea, miten Iso-Britanniassa annetaan toivoa ja elämää hevosille, muuleille ja aaseille, vaikka kaikki toivo on joissakin tapauksissa kaukana. Miksi Suomen resepti on aina ah niin ihana kuolema ja ainakin englantilaiset ovat valmiit yrittämään pelastaa elämää??? Mikä ihmeen kuolemankonsepti meillä vallitsee? Mielestäni tämä on pelottava konsepti, missä voidaan helposti mennä liian pitkälle.

Näissä ajatuksissani olen nostanut tavoitteekseni haaveen avata homeopaattinen hevosklinikka ja hevoseläinten suojelutila. Kuulostaako huuhaalta? No, kysy itseltäsi pystytkö parempaan? Ja toivoisin, että samanhenkiset jossain päin Suomea lukisivat tämän vaatimattoman vetoomuksen ja vastaisivat viivytelemättä, niin päästään alkuun- edes vaatimattomasti. Olen ajatellut aloittaa yrittämällä auttaa ihmisiä, jotka joutuvat luopumaan hevoseläimestään koettamalla löytää toisia, jotka olisivat valmiita henkisesti, fyysisesti ja eettisesti ottamaan annetun eläimen vastaan.

Mitäpä tässä muuta, puhallan hauraat toiveeni matkaan ja pitelen peukkuja, josko saisin samanhenkistä postia, tai edes rohkaisua satunnaiselta blogiintörmääjältä. Kyynikot, tervetuloa parjaamaan, ivaamaan ja kritisoimaan- reaktio sekin, eikö?! ;-) Your's faithfully,

Toisena päivänä...

Koen, että pitää selvittää, mistä on kysymys. tämä blogi on pyhitetty eläimille ja eläimen ja ihmisen kommunikaatiolle. Olen aina ollut "eläimiin päin", mutta vasta hoidettuani näitä vilpittömiä luojanluomia homeopatialla, koen, että olen lähentynyt eläinten "funktiota". Se, miten eläimet täällä hoitavat omistajiaan ja jaksavat antaa ja sopeutua sekalaisiin vaatimuksiimme- nämä asiat pistävät hiljaiseksi. Hoidon muassa keskityn eläimen fyysiseen ilmaisuun ja tapaan olla, kokonaisuuteen ja vaikutelmaan, mitkä eläimestä tarkkaajalle välittyy. omistajana tiedän, miten vaikea päivittäistä lemmikkiään on nähdä analysoivin silmin. Sitä on niin lähellä ja tietoinen toisen maneereista! Mutta ulkopuolinen tarkkailija voi nähdä asioita uusin silmin.
Jossakin vaiheessa keskustelujani ystävien kanssa leikittelimme ajatuksella, että uudestisynnytään kasvikunnan ja eläinkunnan kautta viimein ihmiseksi. Kymmenien ja kymmenien hoitojen jälkeen sain kuitenkin oivalluksen siitä, että meniköhän kehitys sittenkin toisin päin. Joskus tuntuu, että korkeampi oleminen löytyykin eläinpuolelta! Aivan kasvikuntaan saakka en ole vielä päässyt...
Olen lumoutunut eläinten tavasta olla ja olla olematta, rehellisyydestä, iloisuudesta ja huomiokyvystä. Olen viehättynyt siitä tavasta, miten eläimillä tuntuu olevan kyky kiittää minua onnistuneesta hoidosta seuraavan kerran tavatessamme. Olen todella iloinen siitä, miten yhä enenevässä määrin saan hyviä hoitotuloksia eläinasiakkaillani, sillä homeopatia toimii nopeasti ja tehokkaasti, eivätkä hoidot ole epämiellyttäviä tai raskaita elimistölle. Menikö mainostamiseksi? Olen pahoillani, ei ollut tarkoitus. En pidä mainoksista.
Merrin (alempi kuva) täysveli Pippin tuossa kyselee, että eikös hän pääse sivuille ollenkaan.

Blogi avattu! Maailma on avoin ja sana vapaa...

Näin Merri- kissamme saa avata tämän blogin vihreiden silmiensä sulolla!